Ibiza

Pienen tauon jälkeen pitää tännekin jotain taas laittaa. En yksinkertaisesti ole keksinyt mitään järkevää aihetta, joten bloggailu on vähän jäänyt.

Noh, koska on kesä ja ainoa oikea paikka viettää kesää on Ibiza, niin laitetaanpa jotain Ibiza aiheista tällä kertaa. Tasan 21 vuotta sitten, vuonna 1987, Ibizasta tuli maailman acid house keskus, eikä sen jälkeen saarella ole soinut huono musiikki (muutamaa poikkeusta huolimatta). Acid house tosin on korvaantunut muilla housen ja teknon muodoilla, mutta meininki on säilynyt. Saarella pystyi bilettämään aina tähän vuoteen asti 24 tuntia vuorokaudessa, kunnes paikalliset viranomaiset päättivät kieltää klubien aukiolon päivällä. Kaikenlaisista aamu- ja päiväbileistä jouduttiin luopumaan, mutta muuten meno saa jatkua ennallaan. Uusilla rajoituksilla viranomaiset halusivat hieman rauhoittaa ja siistiä saarta, Ibizalla kun asutaan ja eletään myös ihan oikeasti, eikä vain biletetä.

Vaikka Ibiza tunnetaan lähinnä bilepaikkana, on saarella myös ihan oma historiansa, mikä näkyy ennen kaikke kaupunkien arkkitehtuurissa. Saari on ollut vuosien saatossa niin muslimien kuin kristittyjenkin valtaamana, jo muinaiset roomalaiset asustivat saarta. Se kuuluu Baleaarisiin saarin Mallorcan ja Menorcan kanssa ja on siis osa Espanjaa. Saaren bilehistoria alkoi 1960-luvulla, kun saarelle saapui suurin joukoin hippejä nauttimaan elämästään. Saarelle ryhdyttiin myös tekemään seuramatkoja, mutta hyvin nopeasti 1980-luvulla Ibizasta tuli maailman bilekeskus, jonne etenkin julkkikset tapasivat tulla juhlimaan.

1980-luvun lopulla Ibizalta levisi muualle Eurooppaan baleaarinen house ja nykyinen konemusakulttuuri sai alkunsa. Baleaarinen house sai alkunsa Amnesia-klubilta, jossa Dj Alfredo soitteli levyjä muiden baarien sulkeuduttua. Alfredo yhdisteli disko- ja pop-hittejä elokuva- ja tv-tunnareihin ja loi näin aivan uudenlaisen musiikkisuuntauksen. 1987 saarelle rantautui acid house ja seuramatkalaiset saivat vähitellen siirtyä muihin kohteisiin bilekansan tieltä. Bilettäjien myötä saarelle rantautuivat myös huumeet ja rikollisuus. Saarta yritetään nyt puhdistaa laittomuuksista ja poliisi valvoo klubien toimintaa varsin tiukasti. Viime vuonna viranomaiset sulkivat muutamaksi viikoksi huumeisiin liian suopeasti suhtautuvia klubeja ja tänä vuonna klubit joutuvat pitämään ovensa kiinni päivisin. Ibiza on kuitenkin jo pitkään ollut bilesaari, eikä sitä ihan helpolla muuksi muuteta. Jopa paikalliset viranomaiset tietävät sen.

Tähän perään vielä muutama vanha Ibiza-hitti

Art Of Noise: Moments In Love


A Guy Called Gerald: Voodoo Ray



808 State: Pacific State


Ja vielä Ibizan tunnetuimmalta rantakahvilalta nimensä saanut Energy 52: Cafe Del Mar

Kesähitti

Kaikkien aikojen kovin kesäbiisi: The Aztec Mystic - Knights Of The Jaguar

Euroviisut

Tulipa sitten taas katsottua euroviisut lauantaina. Ei olisi varmaan pitänyt. Yllätyksekseni joukkoon oli tällä kertaa päästetty myös vähän mielikuvituksellisempia tuotoksia, kuten Bosnia&Herzegovinan kilpailukappale. Kaikkein eniten odotin Ranskan kipaletta, jota en ollut ennalta kuullut, mutta tiesin sen olevan hyvä. Sebastian Tellier täytti odotukseni, vaikka herran musiikki taisi olla hieman liian intellektuellia euroviisuyleisölle. Olihan siellä sitten vielä pari ihan kelpo balladia ja Brittien edustaja.

Sitten niitä huonoja puolia. Ruotsilla oli taas kerran sellaista kuraa, mutta minkäs sille mahtaa. Ruotsille vielä lisää miinuspisteitä Latvian kappaleesta, joka oli kertakaikkiaan vain huono ja olisi sopinut paremmin johonkin kaupalliseen lastenohjelmaan. Islannin edustuskappale yllätti myös, tylsyydellään. Mikä ihme siinä perusbassorumpujytkeessä kiehtoo, onhan niitä monia muitakin rumpusoundeja olemassa. Venäjän voittokappale oli mikä oli, imelä perushitti. Oliko tuo voittaja niin yllättävä, kun itse Timbaland oli ollut mukana kappaleen syntyvaiheessa. Ja mikä pointti on tuoda lavalle pirun kallis Stradivarius, kun musiikki tulee playbackina, niin ja se luistelija vielä vielä siihen pyörimään...

Suomi voisi kyllä jo antaa olla, kun me ollaan kuitenkin jo kerran voitettu se kisa ja järjestetty kaikkien aikojen hienoimmat kisat.

Sven

Olen viime aikoina kuunnellut paljon Sven Väthin vanhaa tuotantoa, josta etenkin 'Ritual Of Life' on noussut suosikikseni. Kyseisen kappaleen innoittamana kolusin erästä dj-setteihin keskittynyttä torrent-sivustoa aikeena löytää vanhoja Svenin settejä. Löysin sitten vaatimattoman 14 tunnin setin legendaarisen Omen -klubin viimeisestä illasta vuodelta -98. Omenhan oli Väthin klubi, jota tämä pyöritti useamman vuoden Frankfurtissa, aina vuoteen -98 asti siis. Nykyään Väth pyörittää Frankfurtissa Cocoon Clubia, joka on yksi maailman hienoimmista klubeista ainakin sisustuksen puolesta. Kesäisin Cocoon rantautuu joka maanantai Ibizalle, jossa paikkana toimii Amnesia. Ja julkaiseehan Cocoon myös levyjä, tietenkin.

Sven Väth aloitti 80-luvulla musiikkibisneksen, jolloin miestä kuultiin ainakin discopop-bändissä nimeltä OFF, jonka tunnetuin hitti taisi olla 'Electrica Salsa' vuodelta -86. Onneksi Väth kuitenkin luopui pop-tähteydestä ja siirtyi dj:ksi ja technon pariin, muuten nykyinen tanssimusiikki olisi aivan toisenlaista, mitä se tänä päivänä on. Väthin 90-luvun alun tuotokset muokkasivat varsin suuresti elektronisen tanssimusiikin kehitystä. Etenkin 'L'Esperanza' ja 'The Harlequin - The Robot And The Ballet-Dancer'-albumi muokkasivat tuota maailmaa melkoisesti ja toimivat monille tämän päivän suurille tuottajille esikuvina.

Tuo alussa mainitsemani Omen-setti on varsin laaja läpileikkaus 90-luvun teknomusiikkiin. Ja tietenkin joku nyt ajattelee, että on laitonta ladata netistä 14 tuntia musiikkia ilmaiseksi ja paheksuu suuresti toimiani. Mielestäni tuollaisten livetaltiointien lataamisessa ei ole mitään väärää, sillä eiväthän ne sisällä yhtään täysimittaista kappaletta kokonaisuudessaan tai alkuperäisessä muodossaan. Kaupallisten julkaisujen lataaminen on aivan eri asia. Noh selittelyt sikseen, 'Ritual Of Life' löytyi youtubesta lähes kokonaisuudessaan, tosin itse video keskittyy lähinnä esittelemään herra Väthin ulkoasun muutosta vuosien varrella.

Timbaland feat. Madonna

Nyt sitten lähti viimeisetkin kunnioituksen ja kiinnostuksen rippeet Madonnaa kohtaan. Aiemmilla levyillään Madonna on käyttänyt maailman parhaimpia ja innovatiivismpia tuottajia, kuten mm. William Orbit ja Stuart Price. Nyt kyseinen rouva kuitenkin päätti kääntyä maailman yliarvostetuimman itserakkaimman tuottajan , Timbalandin puoleen. Toisena tuottajana levyllä muistaakseni on parin vuoden takaisten poptrendejen luoja Pharrell, joka onneksi on hieman Timbalandia omaperäisempi. Ja yllättäen levy myy ihan sikana, vaikka biisit ovat yksitoikkoisia r&b/pop renkutuksia. Ensimmäinen singlejulkaisu '4 minutes' on yksinkertaisesti tylsä, vaikka mukana pyörii Justin Timberlake. Kaiken lisäksi Timbaland on tunkenut itsensä taas kerran kappaleen musiikkivideolle jotain kliseitä laukomaan. Timbaland taitaa olla muuten ensimmäinen tuottaja, joka mainitaan oikean artistin rinnalla biisin esittäjänä. Jossain haastattelussa tämä plagioinnin kuningas vaatimattomasti julisti tuottavansa ainoastaan hittejä. Helppohan se on hittejä tehdä, kun ei tarvitse tekijänoikeuksista välittää ja omatunto ei soimaa muilta artisteilta varastaessa. Timbaland saapuu muuten kesällä Suomeen esiintymään. Toivottavasti joku tajuaa haastaa oikeuteen plagioinnista.
Noh, pitäisi varmaan jättää hittimusa elämään ihan omaa elämäänsä ja keskittyä johonkin muuhun. Radiosta voisivat kyllä hiemna karsia Timbalandin tuotoksia, jopa YleX:llä niitä on liikaa soitossa.

Hercules and Love Affair

Uusin suosikkini: Hercules and Love Affair - Blind. Kannattaa myös tarkastaa koko albumi.

ambient vs. chill out

Ero ambient ja chill out-musiikin välillä ei taida olla kauhean selkeä, joten selvennettäköön joitain kohtia. Ambientinhan voi katsoa kuuluvan laajaan chill out kategoriaan, mutta moni kuitenkin puhuu ambientiasta ja chill outista erikseen (ainakin minä). Ambienthan on yksinkertaisesti selitettynä musiikillista äänimaisemaa, jossa ei yleensä ole minkäänlaista toistuvaa rytmiä. Termin ambient lanseerasi ensimmäisen kerran Brian Eno 1970-luvulla julkaistun 'Music For Airportsin' yhteydessä, minkä jälkeen termin ottivat käyttöön muut samantapaista musiikkia jo aiemmin tehneet (mm. Tangerine Dream). Eno määritteli ambientin eräänlaiseksi taustamusiikiksi. 'Music For Airports' oli nimensä mukaan kehitetty juuri lentokentillä soitettavaksi, mikä määrittelee ambientin filosofian melko tarkasti. Sitä pystyy kuuntelemaan hyvinkin keskittyneesti, mutta se voi myös soida varsin huolettomasti arkisten askareiden taustalla, keskittymistä häiritsemättä.

Chill out -termin voidaan katsoa tarkoittavan kaikenlaista rauhallista 'hengailumusiikkia'. Sen ei tarvitse olla pelkästään ambienttia, vaan vaikka top40-hittejä, kunhan se on edes jossain määrin rauhoittavaa ja kuuntelijaa miellyttävää. Chill out-musiikin määrä on loputon, sillä oikeastaan mikä tahansa musiikki voi olla chilliä. Tämän perusteella jokainen musiikkia kuunteleva ihminen voisi siis olla chill out-dj, mikä mielestäni on varsin olennaista chill out-musiikille.

Tässä tälläinen pieni, hyvin lyhyt määritelmä ambientista ja chill outista.

This Mortal Coil

Hah! Löysin vihdoin ja viimein etsimäni kappaleen. Helmikuussa vierailin Kiasmassa, jossa parhaillaan oli meneillään Nan Goldinin valokuvanäyttely. Eräässä video/dia -teoksessa taustalla soi yksi maailman kauneimmista kappaleista. Olin aivan varma, että olin kuullut sen ennenkin ja innolla odotin mainintaa kappaleesta lopputeksteissä, turhaan. Kotia päästyäni selasin läpi kaikki kovalevylläni olevat Paul Oakenfoldin Essential miksit, sillä olin sataprosenttisen varma, että Oakie oli sen jossain soittanut. Turhautuneena luovuin tuloksettomista etsinnöistä ja annoin asian olla. Eilen illalla kuitenkin satuin löytämään mp3-soittimeni kätköistä Nick Warrenin Essential miksin vuodelta 1997 ja sieltähän etsimäni kappale vihdoin löytyi. Tracklistin perusteella paikansin kyseisen kappaleen nimen: This Mortal Coil - 'Song To The Siren'. Kyseessä on ehdottomasti yksi maailman kauneimmista kappaleista Mobyn 'My Weaknessin' ja Vangeliksen 'Rachel's Songin' ohella. Youtubesta (taas) kaivoin biisin:

80's

Viime aikoina nettiä villinnyt RickRolling toi mieleen 80-luvun hienot diskopop-hitit, minkä kunniaksi kaivoin youtubesta esiin erään hieman tuntemattomamman klasarin. Ibizan alkuaikoina Amnesiassa dj Alfredon seteissä soinut William Pittin 'City Lights' on yksi hienoimpia biisejä ikinä, eikä se sitäpaitsi kuulosta yhtä kornilta kuin muut sen ajan tuotokset. Itse kuulin kappaleen ekan kerran dj Orkidean chill out-setissä YleX:ltä jouluna 2006. Viime elokuussa törmäsin siihen uudestaan dj Alfredon 'The Original Sound Of Ibiza' cd:llä ja sen jälkeen olen yrittänyt saada käsiini sen vinyyliversion. Onnistuin löytämään vähän aikaa sitten Pittin Funny Girl:n maksivinyylin, joka on peräisin samalta vuodelta. Vaikka kaikki kirpparit ovat yleensä täpöten täynnä jos jonkinlaista klasari-vinyyliä, en ole onnistunut vielä City Lights:sia löytämään. Taitaa olla sen verran harvinainen artisti ja biisi, mikä tietenkään ei minua haittaa. Tässä tuo video, joka kyllä kieltämättä on aikas korni, mutta ei se mitään sillä biisi on hyvä.

moby

Moby julkaisi uuden albumin vähän aikaa sitten, mikä on varsin hieno asia. Albumin nimi on 'Last Night' ja sen on tarkoitus olla läpileikkaus yhdestä yöstä New Yorkin yöelämässä. Levy on varsin monipuolinen, sillä lähes kaikki elektronisen tanssimusiikin tyylilajit ovat edustettuna. En ole itse vielä albumiin tarkemmin tutustunut, mutta radiossa soineiden biisien perusteella varsin kelpo tekele.

Toinen Moby aihe. Reilu viikko sitten BBC Radio 1:n Essential Mix -ohjelmassa tuli tunnin pituinen dj-setti Mobylta. En ole aiemmin kuullut yhtään miksausta Mobylta ja jotenkin kuvittelin kyseisen herran soittelevan hieman erilaista musiikkia mitä itse kuuntelen. No Moby kuitenkin soitti varsin menevää housea ja teknoa eri vuosilta, eikä tuputtanut omia kappaleita paria enempää (mikä oli varsin yllättävää). Setti oli taltioitu pari viikkoa sitten Miamin Ultra Music Festivalissa ja yleisö taisi tykätä.