Tulipa sitten taas katsottua euroviisut lauantaina. Ei olisi varmaan pitänyt. Yllätyksekseni joukkoon oli tällä kertaa päästetty myös vähän mielikuvituksellisempia tuotoksia, kuten Bosnia&Herzegovinan kilpailukappale. Kaikkein eniten odotin Ranskan kipaletta, jota en ollut ennalta kuullut, mutta tiesin sen olevan hyvä. Sebastian Tellier täytti odotukseni, vaikka herran musiikki taisi olla hieman liian intellektuellia euroviisuyleisölle. Olihan siellä sitten vielä pari ihan kelpo balladia ja Brittien edustaja.
Sitten niitä huonoja puolia. Ruotsilla oli taas kerran sellaista kuraa, mutta minkäs sille mahtaa. Ruotsille vielä lisää miinuspisteitä Latvian kappaleesta, joka oli kertakaikkiaan vain huono ja olisi sopinut paremmin johonkin kaupalliseen lastenohjelmaan. Islannin edustuskappale yllätti myös, tylsyydellään. Mikä ihme siinä perusbassorumpujytkeessä kiehtoo, onhan niitä monia muitakin rumpusoundeja olemassa. Venäjän voittokappale oli mikä oli, imelä perushitti. Oliko tuo voittaja niin yllättävä, kun itse Timbaland oli ollut mukana kappaleen syntyvaiheessa. Ja mikä pointti on tuoda lavalle pirun kallis Stradivarius, kun musiikki tulee playbackina, niin ja se luistelija vielä vielä siihen pyörimään...
Suomi voisi kyllä jo antaa olla, kun me ollaan kuitenkin jo kerran voitettu se kisa ja järjestetty kaikkien aikojen hienoimmat kisat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti